Olkakiven taru, 1. luku, kappale alusta
Kirjavaras
Gerella varasti Riimusauvan, kirjan, jota isä oli lueskellut parin kuukauden ajan. Riimusauva ei ollut työhuoneen kirjakaapin alimmaisella hyllyllä, ei edes koko kaapissa, missä se oli aiemmin ollut. Työpöydän laatikoiden papereissa ei ollut mitään epätavallista. Huoneen hämärässä nurkkauksessa seisoi lipasto. Gerella raotti ovea. Hän tiesi, että se narahtaisi. Äiti patisteli jo eteishallissa kiiruhtamaan. Gerella silmäili lipaston sisältöä. Riimusauva oli alimmaisessa paperikasassa.
Gerellan matka-arkku oli käytävällä. Hän upotti Riimusauvan mekkojen väliin. Hän vilkaisi huonettaan haikein mielin, hiukan suutuksissaan ja painoi oven kiinni. Pian hän unohtaisi sellaisen isän, joka oli muuttunut kireäksi aloitettuaan Riimusauvan lukemisen.
Renkipoika kantoi pihatiellä matka-arkkua. Gerella seurasi häntä ja äitiä portista ulos ja puisen aidan vieritse kyläpuodin eteen. Kevään haalea valo oli kirkastunut alkukesän auringoksi. Pyöreät valkoiset pilvet nousivat pylväiksi lännen taivaalle. Ilma muuttui hiostavaksi. Äiti meni kauppaan, tuli hetken kuluttua takaisin ja kivahti:
– Älä istu sen arkun päällä. Heti ylös.
Äiti avasi arkun, penkoi vaatenippuja ja sujautti niiden väliin kaksi uutta, vaaleanpunaista yömyssyä. Kun nelivaljakon vetämät vaunut seisahtuivat puodin eteen ja lähestyvä sade humisi metsän takana, äiti kääntyi kotiin päin. Gerella ei lausunut jäähyväisiä. Hän kipusi matkustamoon. Vapauden tunnetta ei nipistellyt huojuvan lipaston kirjakaan. Jos isä olisi ollut kotona, Gerella ei olisi uskaltanut avata huoneen ovea. Isä oli lähtenyt kahden viikon matkalle. Viisi kuukautta sitten hän oli muuttunut etäiseksi ja kylmäksi. Äidin mukaan hän oli saanut vastuulleen tehtävän, joka liittyi ajokkiasemien korjaamiseen. Tarkemmin äiti ei osannut tai halunnut kertoa.
AIEMPIA TARINOITA:
Tammikuu/2010 Kolmet vaunut törmäsivät
Uutinen ilkiteosta, joka johti vakavaan onnettomuuteen.
25.7. Tornien kaupunki
Seurue menee aavemaiseen ja autioituneeseen Tornien kaupunkiin, joka sijaitsee Cirrusseudulla. He eivät saa olla siellä pitkään rauhassa.
4.6. He löysivät sopukiven.
Irewor ja Arlit riitelevät. Sitten Arlit vaikenee ja Irewor painelee kuusikkoon. Pian hän löytää vanhan sopukiven.
12.5. Bothusian siltatuomio
Siltatuomio merkitsee “kuolemantuomiota”: pääsy kielletty Sillantakaiseen. Sen langettavat tosikot, jotka seuraavat sitä, että matka-askit rakennetaan heidän oppiensa mukaan.
24.4. Katajavartio
Kun mielikuvitus lentää, katajien taakse voi kätkeytyä vihollisiakin. Hui! Ei kai sentään?
18.4. Legendojen silta
Sillat ovat merkittäviä Sillantakaisessa, kuten nimestäkin voi päätellä. Eräs niistä on Legendojen silta.
29.3. Kultasilmäinen kissa
Tapasin pari viikkoa sitten arvoituksellisen kissan, joka tarkasteli minua juuri niin kuin kuvaan sen kertomuksessa.
14.3. Atlantis lippaassa
Seurueen matkalla Gerella tutustuu lippaaseen, jossa on saari tai oikeastaan sen taru. Atlantis on tarujen saari.
6.3. Temennun tulkki
Kumpi on ihmiselle hyödyllisempi, aasi vai kameli? Kuljemme aikaan ennen Olkakiveä ja tarinantekijöiden sukuja, Olkakiven perinnön vaalijoita.
28.2. Auroran lipas
Tämä tilanne on osa seurueen matkaa. Se esittelee mielikuvituksen voiman toista käyttötapaa.
13.2. Huijaus Seemassa
Kuluneella viikolla jouduin myös keksijän rooliin. Kirjapainon keksi Johann Gutemberg, minä keksin matka-askin mallineen, joka tosin menee Theodon Municatin ansioksi. En tiedä, toimiiko malline käytännössä.
