28.11. 09 aloin kirjoittaa tänne siitä, miten edistyn Sillantakaisen fantasian kanssa. Muiden sivujen sisältöä: Sillantakaisessa – sivulla kerron Sillantakaisen maailmasta. Tarinoita -sivulla on tiivistelmä tapahtumista ja yksittäisiä tarinoita. Olkakiven kylä -sivulla kerron kylän pienoismallin rakentamisesta.
6.2. Lisäsin Olkakiven kylästä kartan. Tarinoissa on lyhyt esimerkki työskentelytavasta. Lue ”Kolme vaihetta“. Parina viikkona olen kirjoittanut tarinaa, olen vasta luvussa 2B, lukuja on kaikkiaan 22. Romaanin piirteisiin kuuluu kehityskulut. Esimerkiksi henkilöhahmot eivät pysy alusta loppuun samanlaisina. Joku muuttuu enemmän, toinen tuskin huomattavasti. Henkilöllä on tarinassa kaari. Olen kuvannut päähenkilöiden kaaret ja sijoitellut ne sopiviin lukuihin. Valmiina on Melkerin kehityskaari. Melker on vastustajien, vaganttien taistelujohtaja. Teen samanlaista ennakolta sijoittelua myös muista asioista. Siten minulla on tekstin kirjoittamista varten aineistoa.
23.1. Viime viikolla kirjoitin tarinan ensimmäisen luvun alkuosaa. Nyt tarinasivulla on näyte 1. luvun alusta. Gerella varastaa Riimusauvan.
Löysin uuden kirjoitustavan. Kirjoitan lukua yhtä aikaa kolmessa vaiheessa. Ensin kirjaan ylös pääasiat ja järjestelen ne alustavasti. Toisessa vaiheessa kirjoitan ne tarinaksi ja kolmannessa vaiheessa muokkaan, etsin esimerkiksi parempia sanoja. Kun kirjotan lukua, siinä on tekstiä kolmessa eri vaiheessa. Maanantaina tarkistin ensimmäisen luvun alkuosan. Nyt ensimmäisestä luvun loppuosa ei ole käynyt kolmatta vaihetta, mutta silti olen jo aloittanut toisen luvun ensimmäistä vaihetta.
17.1. 2010 Viime viikolla pääsin varsinaisen tarinan kirjoittamiseen. Käytän pätkiä ensimmäisestä käsikirjoituksesta, jota siis tein vain muutamia alkulukuja. Näyttää olevan kaksi ongelmaa kirjoittamisessa. Ensinnäkin näen tapahtumat mielessäni ikään kuin filminä, jossa paikat vilahtelevat taustalla samankaltasina, liikutaan, avataan ovia, syödään ja huudetaan mitättömiä: yritän tunkea tekstiinkin kaikki yksityiskohdat, mutta se ei toimi. Vaikka mielikuvat tilanteista ovat voimakkaita, näen ja aistin kaikenlaista, minun on valittava, mitä kirjoitan. Vaikka siis seurue syö aamiaisen jokaisena matkapäivänä, en kerro sitä joka kerta, ehkä kerran tai pari, jos sillä on merkitystä tarinan kannalta. Toinen ongelma on kirjoittaa liian yleisellä tasolla. Kirjoitusopetuksessa esimerkkinä mainitaan, että täytyy puhua omenasta tai päärynästä, ei hedelmästä. Vielä parempi, jos kuvaan pilaantunutta omenaa tai kädessä nahkealta tuntuvaa omenaa. Kirjoitan ensimmäisen luvun mahdollisimman valmiiksi, jotta voin merkitä siihen piirteet, joita aion käyttää koko tarinassa. Minua itseäni esimerkiksi ärsyttää joskus romaaneissa se, että myrsky nousee aina silloin, kun henkilöllä on vastoinkäymisiä. Myrsky kuvaa siis noita vastoinkäymisiä. Jos henkilöllä on paljon ongelmia, niin johan on myrskyjäkin. Niinpä mietin sitä, miten kuvaan säätiloja taiten, siten, että ne kuitenkin silloin tällöin kuvaavat henkilön mielentiloja tai vaiheita. — Kun saan ensimmäistä lukua valmiimmaksi, laitan siitä pienen näytteen tänne. Ehkä jo tulevalla viikolla…
6.1.2010 Kokonaista romaanikäsikirjoitusta ei tehdä alkupisteestä A loppupisteeseen B. Joku kirjailija pystyy siten toimimaankin. Minä teen ensin tarinakaavion, jossa luku luvulta kuvaan seurueen tehtävän, paikat, joissa liikutaan, henkilöt, tapahtumat ytimekkäästi ja vastustajien toiminnan. Sankariseurue kerää talismaaneja, jotka kuuluvat Kyläarkkuun. Millaisia esineitä ovat esimerkiksi sumea kaukoputki tai vesikompassi? Kumpi on oikeasti olemassa? (Katso sivulta Sillantakainen/Vesikompassi.) Keräämisessä on vaikeuksia, kuljetaan äärimmäisissä olosuhteissa kuten aavikolla ja lumimyrskyssä, osa talismaaneista on vastustajien hallussa. Esineiden kerääminen on tavallinen juoni fantasioissa. Siksi juonen kirjoittaminen on minulle haaste. Tarinakaavio auttaa siinäkin. Kirjoitan pääjuonen taustalle sivujuonta, jossa taistelu maiden hallinnasta kiihtyy. Sillantakaista uhkaa seitsemäs suursota, joka syttyy romaanin jatko-osassa.
Olen palannut myös Olkakiven pienoismalliin. Viime viikonloppuna piirsin kylän pohjakaavan uudelleen. Lisään sen Olkakiven kylä -sivulle, kun olen skannannut sen.
28.12. 09 “Gerella varasti kirjan isän työhuoneesta.” Näin voisi romaani alkaa. Tänään virittelin varsinaisen tarinan kirjoittamista ja henkilöhahmojen luomista. Tein tilannekatsauksen. Kaksi viikkoa hujahti joulutouhuissa. Kevyellä kädellä olen koskettanut kirjoitustyötä. Tästä alkaen yritän muuttaa työtapojani siten, että teen säännöllisen 8-tuntisen työpäivän, johon sisältyy ruokatauko ja kaksi kahvitaukoa. Ajatukseni on: teen itselleni työpaikan, en etsi sitä. Palkallisen työn etsiminen kuuluu silti toimiini. Kun työpaikka on kotona, vaikeinta on pitää selkeät rajat työn ja vapaa-ajan, työn ja harrastusten välillä. Määrittelen selkeämmin, mikä on työtyötä ja mikä vapaata tai harrastusta. Toinen hankaluus on kotityöt, jotka tunkevat väliin, kun huomaan sotkuja tai muistan täyden pyykkikorin. Hankaluuksia aiheuttaa myös se, etten pidä säännöllisyyksistä. Ratkaisuni: Säännöllinen 8-tuntinen työpäivä on joustava. Aloitan 8 ja 9 välillä, lopetan 4 ja 5 välillä. Jos teen töitä iltaisin tai viikonloppuisin, lupaan itselleni vapaata viikolla. Näyttää helpolta. Tämä ensimmäinen työpäivä on sujunut hyvin, flunssasta (sika?) huolimatta. Tein tilannekatsauksen, missä mennään, virittelin henkilöhahmojen luomista ja varsinaisen tarinan kirjoittamista. mutta jos kuukauden kuluttua työtapa toimii, onnittelen itseäni. Minulla kun on taipumusta lipsahteluun.
11.12. 09 Tällä viikolla olen kirjoittanut useita “lehtijuttuja” tarinan henkilöistä. Liitin mukaan yhden esimerkin Tarinoihin. Kolmet vaunut törmäsivät rajusti yhteen! Ja millainen kaveri oli Irewor, jonka… niin, millainen, päättelepä itse? Nyt on selvä, etten pysty tutustumaan 16 henkilöön yhdessä kuukaudessa. Henkilö, josta voi sanoa, että “iloinen”, ei ole aina iloinen. Hänkin suuttuu tai on surullinen, mutta milloin ja miksi, ja miten se näkyy tai kuuluu. Kun löydän kymmenenkin tilannetta, jossa sama henkilö on surullinen, voin väittää että iloinen henkilö on surullinen. Tämän kaltaisia asioita selvittelen. Puoli tuntia sitten sain valmiiksi päivitetyn sanaston. Tarkoitus on joka tapauksessa aloittaa tarinan kirjoittaminen joulun jälkeen. Muuten, aloitin sen jo kerran, onkohan siitä nyt kaksi vuotta, mutta tuli mutkia matkaan, mutta lopputukoksen (hups. siis lopputuloksen) kannalta se on taatusti parempi.
6.12.09 Henkilöhahmoja luodessa ei ole helppo muistaa, että kirjoittajan on rakastettava myös vastustajia, vihollisia ja roistoja. Olisi helppo antaa omien asenteiden näkyä henkilöissä; mutta pahat eivät ole läpeensä pahoja eivätkä hyvät läpeensä hyviä. Pari vuotta sitten, kun virittelin Olkakiven tarinaa, tein haastattelut päähenkilöistä. Se osoittautui antoisaksi menetelmäksi — lehtijututhan minä hallitsen toimittajatyön myötä. Eilen kirjoitin reportaasin kirjureista, jotka edustavat sananvapauden tiukkaa linjaa eli rajoittamista. Tai itse asiassa tutustuin kirjureiden tärkeimpään rakennukseen, Lasilinnaan, ja tapasin siellä tärkeimpiä kirjureita, ruhtinas Noldin, ruhtinatar Thilden, taistelujohtaja Gohardin sekä askitutkija Alfterin. (Aski kuvaa kirjallista tuotetta eli sananvapauden käyttämistä.) Pääsin heitä lähemmäksi, en rakastunut, mutta ymmärsin. Reportaasi on sen verran pitkä, etten liitä sitä näille sivuille, mutta lehtijuttujen tekemistä jatkan.
1.12.09 Riimusauva on valmis. Eilen viimeistelin fantasiamaailmaa; olen rakentanut sen noin 4 kertaa lähes kokonaan uudestaan. Enkä ole vieläkään tyytyväinen. Tänään aloitin sanaston päivityksen. Pitäisi hallita 150-200 erilaista sanaa, termejä, paikkojen nimiä, henkilöiden nimiä, joten sanasto on tarpeen. Kaivoin lipastosta 7 ruutuvihkoa. Sankariseurueessa on 6 henkilöä, jokaiselle on oma vihko. Lisäksi on yksi vihko kahdelle vastustajaryhmälle. Vihkoissa on jo tietoja henkilöhahmoista. Kerään lisää ja yritän tutustua pariin kymmeneen kuviteltuun hahmoon. Ei ole mahdotonta, olenhan kuvitellut henkilöitä ainakin murrosiästä lähtien. Tutustuminen on esimerkiksi sitä, että harjoittelen, miten eri henkilöt sanovat saman virkkeen: “Ei, me emme voi sinne mennä.” Miten sen sanovat 12-vuotias tyttö Gerella, hänen tätinsä Kerine, romanttinen nuori mies Niar, huoleton nuorukainen Irewor, innokas 27-vuotias mies Arlit ja lähes 60-vuotias mies, Kilian. Kokeilepa, lukija, itse. Etsin henkilöiden kuvia netistä, lehdistä, jne. Kuvittelen ja kirjoitan, miten henkilöt toimisivat erilaisissa tilanteissa. Kuukauden kuluttua tunnen heidät paremmin.
28.11. 09 Kahden viimeisen viikon aikana olen kirjoittanut tarinan sankariseurueen tarvitsemaa “opaskirjaa” Riimusauvaa, joka on pieni kokoelma erilaisia tekstejä. Mukaan mahtuu laulunpätkä: “Tika Kopan rinteellä istuu pieni poika. Ikävöi hän isäänsä länsituulten mailta.” Kokeilla sopii vaikka sävelmällä “Intiaani ratsastaa”. Säkeistö jää kesken, mutta loppuosa löytynee joskus. Tai keksi itse.
28.11. 09 Tästä lähtien kerron heti, miten fantasian kirjoittaminen ja taustatyö sujuvat. Tähän mennessä: Vuosi sitten suunnittelin vapaan toimittajan työtä. Kevään aikana lipsahtelin aiemmin alkamani fantasian pariin. Sillantakaisen fantasiamaailman pohjana on sananvapaus ja sananvapauden ilmiöt. Käyn köydenvetoa siitä, onko fantasiamaailman osat perusteltava vai saanko käyttää luovan kirjoittajan vapautta. Toukokuusta läpi kesän rakensin Sillantakaisen maailmalle historiaa. Sen jälkeen olen luonut ympäristöä, piirtänyt esimerkiksi karttoja ja pohtinut, miten sananvapauden ilmiöt kuvataan fantasiana.
